Helmin muistolle (Exciting taste xx, 2002)
Tutustuin ensimmäistä kertaa Helmiin 2012 kesän alussa. Helmi oli vasta vähän aiemmin tullut Palmun ratsutallille. Yhden vuokrauksen ja ratsastustunnin jälkeen minulle jäi Helmistä mukava fiilis. Kunnolla meidän yhteistyömme alkoi kuitenkin vasta syksyllä 2012. Olin juuri palannut työharjoittelusta Balilta ja etsin itselleni vuokrahevosta. Itselleni oli yllätys, että keväällä hyvän fiiliksen jättäneestä Helmistä oli syksyllä tullut aikamoinen hapannaama. Helmin mielialaan vaikutti ilmeisesti se, että se oli astutettu loppukesästä 2012. Hapannaamaisuuden takia Helmillä ei ollut kovin montaa ratsastajaa tai vuokraajaa, joten se oli vielä vapaana minulle.
Helmi oli aika pitkälle kaikkea muuta, kuin mitä arkana ratsastajana ja hevosten käsittelijänä kaipasin. Ongelmia oli muun muassa satuloinnissa ja loimittamisessa, menneisyyden huonojen kokemusten takia. Ratsastaessa taas välillä ei löytynyt jarrua ja muut hevoset olivat kauheita. Helmi veti minua kuitenkin puoleensa ja päätin kokeilla, mitä vuokraamisesta tulisi. Alku ei todellakaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Haasteita riitti niin Helmiä hoitaessa kuin ratsastaessa. Monet itkut tuli matkan varrella itkettyä, mutta jostain syystä en vain luovuttanut.
Vähän kerrassaan aloin huomata muutosta suhteessamme. Helmi oli seurassani rauhallisempi ja alkoi huomioida minua. Alkuvuodesta 2013 Helmi muuttui tiineyden takia lopulta niin kiukkuiseksi, ettei sitä enää voinut pitää toisten hevosten kanssa tunneilla. Tulloin oma suhde Helmiin oli kehittynyt jo niin hyväksi, että päätin ottaa Helmin osittain ylläpitoon. Näin pääsin ensimmäistä kertaa eläissäni seuraamaan tiineyden edistymistä läheltä ja lopulta myös tutustumaan Helmin ori-varsan, Mosanbacka siriuksen, alkuvaiheisiin kesällä 2013. Yhteinen kesä jätti paljon ihania muistoja. Lopulta syksyllä 2014 minun oli pakko luopua Helmin ylläpidosta muuttuneen elämäntilanteen takia. Tuolloin Helmi onneksi löysi uusia ystäviä, joiden seurassa tekemistä riitti.
Ratsastaessa Helmi antoi paljon haasteita, mutta palkitsi myös onnistumisista. Erityinen oppiaine, jota kävimme paljon läpi, oli hidastamisen onnistuminen ilman vetokilpailua. Helmi oli hevonen, jonka tapana oli vastata epäselviin apuihin tai hankalaan tehtävään lisäämällä vauhtia. Lisäksi sen menneisyys oli tehnyt siitä erittäin kovan suustaan. Vetokilpailulla ei pystynyt Helmiä voittamaan. Loppua kohti Helmi muuttui todella pehmeäksi ratsastaa, eikä vetokilpailuja enää syntynyt. Helmin kanssa pääsin myös harjoittelemaan ja seuraamaan, miten hevosen lihaskuntoa voidaan kehittää ja vanhoja vääränlaisia toimintamalleja korjata.
Minulle Helmi oli ehdottomasti tähän astisen elämäni tärkein hevonen. Se opetti minulle aivan valtavan paljon. Opin muun muassa rohkeutta niin ratsastuksessa kuin hevosia käsitellessä, löysin aivan uudenlaisen tavan olla hevosten kanssa ja ennen kaikkea sain kokea sen, miten paljon hevonen voi antaa rakkautta. Helmin toisinaan hyvinkin kiukkuisen kuoren alla oli erittäin rakastava ja lämmin sydän. Tuo sydän piti vain ansaita rauhassa, eikä sitä voinut pakottamalla ottaa. Mikään ei ollut ihanampaa kuin istuskella Helmin seurassa laitumella tai karsinassa ja vain olla läsnä hetkessä. Se auttoi minua selviämään Suomen synkästä talvesta masentumatta.
Itselleni oli todella kova pala, kun sain kuulla Helmin siirtyneen taivaslaitumille. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että Helmi kävi jättämässä minulle kauniit jäähyväiset unessani. Tiedän, että jalka/selkävaivaisena oli Helmin aika poistua keskuudestamme. Olen todella kiitollinen ihanista ja opettavaisista hetkistä, joita sain Helmin kanssa kokea.
Sinä olet valona taivaanrannan takana.
Loistat tähtenä kirkkaalla yötaivaalla.
Sydämissämme sävelesi soi.